Kun minusta tuli tasan vuosi sitten isä, perheiden tilanteet avautuivat silmieni eteen aivan eri tavalla. Olemme paiskautuneet uuteen elämäntilanteeseen vanhempina niin rytinällä, ettei siihen voinut käytännössä varautua ennalta. Kaikki oli uutta. Arjen hektisyys ja univelka, oma aika (tai oikeastaan sen puute) ja uusi rooli vanhempana. Kaiken sen keskellä on vaikea selvittää tietään läpi monimutkaisen tukijärjestelmän. Eikä tämä malli ole minulle vieläkään täysin selvä. Perhevapaamallia ei syyttä kutsuta yhdeksi monimutkaisimmaksi tukijärjestelmäksi. Lisäksi siihen linkittyvät tiiviisti työpaikkojen vaatimukset sekä päivähoito järjestelmänä.
Meidän perheessä perhevapaat ovat jakautuneet kutakuinkin niin kuin ne keskimääräisesti jakaantuvat. Eli äiti on ollut kotona lapsen kanssa. Usein kotihoidon tukea parjataan syyksi siihen, että naiset tipahtavat työelämän kelkasta. Mutta mitäpä jos ensimmäinen notkahdus tapahtuu jo ennen kun lapsesta on ehditty edes haaveilla? Koska nykymallin joustamattomuuden vuoksi perheen äiti on usein kotona, myös kustannukset kasaantuvat äidin työnantajalle. Kannattaako siis palkata nuori mies vai nuori nainen? Esimerkiksi pienen yrityksen kahdesta palkatusta työntekijästä, jotka ovat molemmat äitiys- ja vanhempainvapaalla yhtä aikaa, aiheutuu pahimmillaan yrittäjälle iso lisävelka tai jopa konkurssi. Ei kovin iso houkutus palkata nuoria naisia töihin?
Tulevaisuudessa kustannukset tulisi saada jakautumaan nykyistä tasaisemmin työnantajien kesken. Keskustan pääministerikaudella toteutettu 2500 euron kertakorvaus äidin työnantajalle on oikea suunta. Olisiko mahdollista muodostaa vanhempainrahakausi ruokakuntakohtaisesti, kuten asumistuessa, molempien vanhempien tuloista niin että perheen tulotaso olisi sama riippumatta siitä kumpi hoitaa lasta? Toki tällaisissa muutoksissa tulisi huomioida yhtäläisesti myös yksinhuoltajien asema.
Sitten tähän tukijärjestelmään. Itse näen järjestelmän tärkeimpänä ominaisuutena joustavuuden perheen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Aloitetaan vaikka ihan alusta, lapsen syntymästä. Äitiysloma alkaa 50-30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Tässä voisi tulla ensimmäinen jouston paikka. Äiti voisi itse halutessaan olla töissä myös hieman pidempään. 30 arkipäivää on yleensä reilusti yli kuukausi, mikäli ajankohdalle osuu sunnuntaiden lisäksi muitakin pyhäpäiviä. Äitiysloma kestää noin 3 kuukautta lapsen syntymän jälkeen. Yhteisiä päiviä jolloin molemmat vanhemmat voivat olla kotona lapsen kanssa on rajattu hyvin tiukasti, 18 päivään, mielestäni näitä päiviä tulisi perheen niin halutessa olla käytettävissä enemmänkin. Tärkeintä on lapsen oikeus yhteiseen aikaan molempien vanhempien kanssa. Luonnollisesti, jos molemmat vanhemmat käyttävät vapaitaan yhtäaikaa, lyhentäisi tämä vanhempainvapaapäivien määrää, mutta toisi joustovaraa ja tukea, mikäli perheen tilanne sitä vaatii. Meidän perheen kohdalla huonosti nukkuvan refluksilapsen kanssa tämä mahdollisuus olisi ollut merkittävä voimavara arjen keskellä.
Keskustan tavoitteena on kasvattaa isien vapaita ilman, että se lyhentää äitien vapaita. Siksi hyvä perhevapaauudistus edellyttää lisää resursseja, Keskustan mallin mukaisesti noin 200 miljoonaa.
Äitiysloman jälkeen alkaa vanhempainvapaa, jonka voivat pitää molemmat vanhemmat vuorotellen. Vasta vanhempainvapaakauden jälkeen isä voi pitää loput isyyspäivärahat. Tähänkin vaiheeseen voisi tulla nykyistä enemmän joustoa. Miksei ylipäätään näitä isyys-, äitiys-, vanhempainvapaa- ja hoitovapaakausia voisi käyttää nykyistä joustavammin, haluamassaan järjestyksessä perheen omien tarpeiden mukaan? Samoin kotihoidontuki. On myös esitetty, jos perhe saisi päättää, ottaako kotihoidontukea kaksi vai kolme vuotta? Määrä olisi sama. Kahden vuoden aikana määrä olisi siis kuukausikohtaisesti suurempi. Perhe päättää.
Lähes kaikki puolueet taitavat olla yhtä mieltä siitä että jonkinlainen uudistus tarvitaan, koska nykyinen järjestelmä on ajanut aikansa ohi. Työn luonne on muuttunut pätkä- ja projektitöiksi, jolloin se toisaalta vaatii työntekijältä tiukkojakin työjaksoja, mutta samalla antaa mahdollisuuksia joustoihin.
Kun perhevapaita uudistetaan on erityisen tärkeää huomioida, että uudistus tehdään lapsen etua ajatellen ja tiedostaen, että lapset kehittyvät yksilöllisesti. Toiset lapset ovat aiemmin valmiita päivähoitoon kuin toiset ja kotihoitoa tulisi yhä arvostaa tärkeänä vaiheena, jossa luodaan perusta lapsen ja vanhemman väliselle elämän mittaiselle ihmissuhteelle.